Opetusteksnologia koulun arjessa II: Tieto- ja viestintätekniikka koulun arjessa (kolmas artikkeli)

Koulu, digitaalinen teknologia ja toimivat käytännöt

-Suomalaisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan kouluilla ja opettajilla on yhä suuria ongelmia uuden teknologian käyttöönotossa ja soveltamisessa, vaikka teknologian soveltamista on tuettu ja tavoiteltu jo parin vuosikymmenen ajan.

-Teknologian käyttö koulussa on harvoin liitetty yleiseen koulun kehittämisen traditioon.

-Tämän vuosituhannen alussa julkaistiin ensimmäiset tutkimukset siitä, miten tietotekniikka vaikuttaa kouluun yhteisönä, ei vain yksittäisen opettajan toimintaan tai tiettyihin pedagogisiin menetelmiin.

-Artikkelin malli innovatiivisesta, kehittyvästä koulusta tarkentaa ja erittelee niitä koulun toiminta- ja työskentelykulttuurin elementtejä, jotka ovat keskeisiä erityisesti teknologian käytön ja innovaatioiden leviämisen näkökulmasta.

-Aikaisemman tutkimustiedon perusteella keskeiset ilmiöt koulun kehittymistä tarkasteltaessa ovat seuraavat:

1) Koulun tavoitetaso: Tarkoittaa koulun visiota yleensä ja teknologian käytön visiota, visioiden yhtenäisyyttä sekä pyrkimyksiä toiminnan kehittämiseen.

2) Johtajuus: Koostuu johtajuuteen liittyvistä uudenlaisista ilmiöistä kuten jaetun johtajuuden käytännöistä, rehtorin roolista innostajana ja kannustajana sekä verkostoitumisesta.

3) Koulun tietotyökäytännöt: Tarkoittaa arkityössä näkyviä yhteisiä ja systemaattisia tietotyön toimintatapoja teknologian tukemana sekä tietotyötä edistävät kehityshankkeita, oppilaiden osallistamista ja koulun verkostoitumista.

4) Digitaalisen teknologian rooli: Tarkoittaa käytössä olevan teknologian tarkoituksenmukaisuutta, käytössä olevaa teknologiaa, oppilaiden ja opettajien osaamista, opettajille saatavilla olevaa teknistä ja pedagogista tukea sekä teknisten resurssien saatavuutta ja riittävyyttä.

5) Opettajayhteisön työskentelytavat: Tarkoittaa opettajien pedagogisen yhteistyön ja asiantuntemuksen jakamisen käytäntöjä, kehittämiskäytäntöjä sekä opettajien verkostoitumista.

6) Pedagogiset käytännöt: Kuvaavat opettajien käsityksiä teknologian pedagogisesta käytöstä sekä teknologian käyttötavoista konkreettisissa opetustilanteissa.

- Digitaaliset taidot kehittyvät tehtävien yhteydessä, kun teknologiaa käytetään monipuolisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

-Artikkelin tutkimuksessa tarkastellaan teknologian käyttöä koulun yhteisen toimintakulttuurin näkökulmasta sekä selvitetään sellaisten koulujen keskeisiä piirteitä, jotka näyttävät olevan yhteydessä teknologian innovatiiviseen pedagogiseen hyödyntämiseen ja koulun kehittymiseen.

-Artikkelin tutkimus on useasta yksittäisestä tapaustutkimuksesta koostuva kokonaisuus, jossa on tutkittu kuutta eri kouluja ja kerätty monenlaista aineistoa (haastatteluja, kyselyjä, havainnointia ja videointia sekä autenttisia dokumentteja).

-Tulokset  kuvattiin innovatiivisen, kehittyvän koulun mallin mukaan:

1)Koulun tavoitetaso: Yleisesti tutkituilla kouluilla ei ollut korostuneita erityispainotuksia, paitsi yhdellä koululla oli painotuksena teknologiakasvatus. Koulujen tietotekniikan visio sisälsi monenlaisia teknologian painotuksia: lisää laitteita, uusinta teknologiaa kuten langattomia ja mobiililaitteita, laitteiden joustavan käytön ja saatavuuden lisääminen, opettajien osaamisen lisäämistä, teknologian opetuskäytön lisääminen ja yhteisöllisen verkko-oppimisen lisääminen. Visioiden yhtenäisyys vaihteli koulujen mukaan: jossain määrin samanlainen visio, visio vielä vaiheessa ja ei vakiintunutta visiota.

2) Koulun tietokäytännöt: Uusi ilmiö, joista ei vielä löytynyt kovin paljon hyviä esimerkkejä tutkimuskouluista. Opettajien osalta kolmessa koulussa keskinäinen tiedottaminen, tiedonjakaminen ja yhteisten asioiden hoitaminen oli suurelta osin siirtynyt verkkoympäristöön. Useassa koulussa oli alakoulussa jokin pakollinen jakso kaikille oppilaille digitaalisen teknologian ja eri medioiden käytöstä. Yhdessä koulussa julkaistiin verkkolehteä. Joissakin kouluissa oli suunnitelmia tai käynnissä olevia kehittämisprojekteja joko opettajien tai oppilaiden käytäntöjen kehittämiseen. Oppilaiden osallistamisen uudenlaiset käytännöt olivat tutkimuskouluissa vielä harvinaisia.

3) Johtajuus: Kaikissa tutkimuskouluissa oli jonkinlainen tiimirakenne tukemassa rehtorin ja apulaisrehtorien työskentelyä. Tutkimuskoulujen rehtorien verkostoituminen noudatteli hyvin tavanomaista linjaa. Vain yksi rehtori mainitsi useita koulun ulkopuolisia yhteistyötahoja liittyen myös koko koulun verkostoitumiseen.  Useimmissa kouluissa haastatellut opettajat kuvailivat koulunsa rehtorin olevan innostava ja kannustava mahdollistaja.

4) Opettajayhteisön työskentelytavat: Kaikissa kouluissa oli paljon epämuodollista ja spontaania pedagogista yhteistyötä ja asiantuntemuksen jakamista opettajien kesken. Sen sijaan systemaattiset ja sovitut käytännöt olivat harvinaisempia. Pedagogista keskustelua käytiin tiimien tapaamisissa tai opettajankokouksissa, mutta vallitseva yhteistyömuoto oli vapaaehtoisuuteen, yksilöllisiin valintoihin ja ystävyyssuhteisiin perustuva yhteistyö. Monet opettajat kehittivät yhdessä opetustaan kouluttautumisen, erilaisten hankkeiden ja epävirallisen yhteistyön merkeissä.

5) Pedagogiset käytännöt: Seuratuista oppitunnista löytyi monenlaisia pedagogisia käytäntöjä opettajajohtoisesta ja oppikirjaan perustuvasta esittävästä opetuksesta oppilaiden omaan yhteisölliseen tiedontuottamiseen

6) Digitaalinen teknologia: Vastauksissa korostui laitteiden saatavuuden ja tietokoneluokkien järjestämisen eri vaihtoehtojen toimivuus. Tuen ja koulutuksen saaminen ei ollut erityinen ongelma, tosin kuntakohtaisesti resurssien määrässä on eroja. Pedagogista koulutusta, jossa keskityttäisiin teknologian opetuskäytön ratkaisuihin, ei juuri mainittu haastatteluissa.

à Koulujen välillä on suuria toiminta- ja kulttuurieroja yhä edelleen.

à Digitaalinen teknologia muuttaa vain hitaasti tietotyökulttuuria.

à Oppilaiden mahdollisuudet oppia digitaalisen median käyttöä osana opiskelua ja tiedonluomisen käytäntöjä eivät ole tasa-arvoiset.

à Digitaalisen teknologian käyttö kouluissa on hyvin vaihtelevaa. Myös uusinta digitaalista teknologiaa saatetaan käyttää lähinnä opettajajohtoiseen tiedon välittämiseen.

à Laite- ja välineresurssit olivat melko samanlaisia, mutta teknologian osaaminen, pedagoginen ja tekninen käytön tuki sekä opettajien koulutusmahdollisuudet vaihtelivat.

à Projektit ja kehittämishankkeet ovat hyvä kehittämiskeino,  mutta saattavat muuttua itsetarkoitukseksi.

à Oppilaat eivät pysy tehtävissä vaan hakeutuvat sosiaalisen median pariin helposti.

Lähde: https://ktl.jyu.fi/julkaisut/julkaisuluettelo/julkaisut/2011/d102