Opetusteknologia koulun arjessa II: Tieto- ja viestintätekniikka koulun arjessa (ensimmäinen artikkeli)

Tulevaisuuden taidot ja osaaminen. Asiantuntijoiden näkemyksiä vuonna 2020 tarvittavasta osaamisesta

-Viimeaikaisissa kansainvälisissä tietotekniikan opetuskäytön keskeisen lähtökohtana on ollut lasten ja nuorten 2000-luvun taitojen edistäminen.

-SITES 2006 –tutkimuksessa selvitettiin, miten hyvin tietotekniikka auttaa opettajia opettamaan taitoja, joita oppilaat tarvitsevat 2000-luvulla.

è Keskeinen tulos oli, että tietotekniikan käyttö suuntaa opetusta tulevaisuuden taitojen huomioon ottamiseen.

è Opettajien pedagoginen lähestymistapa (perinteinen, elinikäinen oppiminen ja verkostoituminen) olennaista näiden taitojen kehityksessä

-ITL-tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisessa opetushallinnossa painotetaan vahvasti 2000-luvun oppimistaitojen ja innovatiivisten opetuskäytänteiden merkitystä  ja yhteyttä.

è Yhteistoiminta, tiedonrakentelu, ongelmaratkaisu, kommunikointi, ajatteluntaidot, kekseliäisyys, luovuus, empatia ja globaali ymmärrys keskeisiä taitoja tulevaisuudessa

-Ei ole vielä tarpeeksi tutkimustietoa siitä, miten oppijat 2000-luvun taitoihin liittyvissä asioissa edistyvät tai miten tällaisia taitoja parhaiten koulussa voitaisiin oppia eikä tarpeeksi hyviä menetelmiä, joilla tulevaisuuden osaamista voitaisiin arvioida.

- Laadukkaiden ja innostavien 2000-luvun oppimistehtävien kehittäminen onkin asetettu tavoitteeksi kansainvälisessä tutkimuksessa.

-Haaste: Miten 2000-luvun taitojen edistäminen saadaan osaksi jokaisen opettajan ja oppilaan arkipäivän työskentelyä?

-Artikkelissa olevan tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri alojen asiantuntijoiden näkemyksiä tulevaisuudessa tarvittavista taidoista ja osaamisesta sekä koulutusjärjestelmän ja tietotekniikan roolista tulevaisuuden osaamisen edistämisessä.

-Artikkeli keskittyy tarkastelemaan erityisesti vastauksia kysymykseen ”Mitkä ovat keskeisimmät tekijät tulevaisuuden taidoissa ja osaamisessa?”.'

-Kyselyaineiston perusteella tulevaisuuden osaaminen jäsentyy neljään pääteemaan:

1) Muutos, oppiminen ja tieto: Keskeistä asioiden jatkuva omaksuminen ja muuttuvaan ympäristöön sopeutuminen niin teknologian kuin muiden tekijöiden kannalta. Erityisesti tiedon määrä on merkittävä muutostekijä ja tietotulvan hallitseminen on tärkeää. Oppimaan oppimiseen toivotaan parannusta. Oppimista edistävinä tietoteknisinä ratkaisuina mainitaan kannettavat päätelaitteet, käyttäjäystävälliset ratkaisut, pelit ja simulaatiot, etä- ja verkko-opiskelu, ajanmukaiset verkkoyhteydet, erilaiset tiedon esitystekniikat sekä kosketustaulut ja muut luokkahuonetyökalut.

2) Sosiaalisuus ja yhdessä tekeminen: Tämä sisältää kolme osiota:  yleisluonteisemmat sosiaaliset taidot (kasvokkain, kirjallisesti kuin tietotekniikan välityksellä tapahtuva viestintä,), verkottumiseen sekä sosiaaliseen pääomaan liittyvä osallistuminen (tärkeää verkostoissa olevien voimavarojen hyödyntäminen sekä verkostojen ja suhteiden hallinnan osaaminen) sekä osallistuminen, aktiivisuus ja esiintyminen (yksilön halu olla mukana yhteisöissä, projekteissa ja muissa yhteisissä tilanteissa). Sosiaalisien taitojen kehittymiseksi ehdotetaan opettajien yhteistyötä, taideprojekteja, ikä- ja sukupuolijärjestysten ylittämistä, asiantuntijoiden käyttöä tietolähteinä ja tietoteknisestä näkökulmasta verkostojen laajentamista.

 3) Kestävyys ja inhimillisyys: Otetaan huomioon yksilöt, yhteisöt ja grobaali toimintaympäristö. Olennaisina tulevaisuuden taitoina pidetään itsestään huolehtimista, elämänhallintataitoja sekä niin vapaa-ajan ja muiden työelämän ulkopuolisten asioiden arvostaminen että myös työssä jaksaminen. Vuorovaikutuksen, yhteistyön ja yhteisöjen heterogeenisuuden vahvistuminen lisää tarvetta toisten huomioon ottamiselle ja ovat lähtökohtana hyvään elämään. Kestävän kehityksen osaamisen pohjautuu vastuuseen yhteisistä ekologisista ongelmista, kuten arjen kulutuksenhallinta, energiaosaaminen ja luonnonvarat, jätteet, logistiikka ja väestönkasvu.

4) Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus:  Vallitsevan muutoksen nähdään johtavan kansainvälisen toiminnan lisääntymiseen. Merkittävimmät tekijät kansainvälisyyteen liittyvässä osaamisessa ovat monikulttuurinen ymmärrys ja sensitiivisyys sekä kielitaito. Vuorovaikutusta ja avointa tiedonvaihtoa tukevat tietotekniset ratkaisut nähdään mahdollisuuksina, joihin tulisi tarttua. Koulutusjärjestelmän odotetaan tarjoavan vahvan pohjan kielitaidolle ja eri kulttuurien ymmärtämiselle.

Neljän yllämainitun teeman rinnalla kulkevat  läpimenevät teemat, joita ovat:

 1) substanssit (osaamissisällöt ja oppiaineet): Substanssit liittyyvät osaamisen varsinaiseen sisältöön, jonka monialaisuuden, monitieteisyyden ja kokonaisuuksien hallinnan tärkeyteen. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän useampaan alaan liittyvää osaamista ja taitoa yhdistellä sitä. Teknologiataitojen hallinta on ylivoimaisesti korostunein yksittäinen osaamisalue. Teknologiaa pidetään ennemminkin käytännön työkaluna tukemassa arjen perustaitoja kuin uusien asioiden mahdollistajana.

2) luovuus ja innovatiivisuus: Liitetään tulosten mukaan mielekkääseen ja merkitykselliseen elämään, työelämän tehtäviin haasteineen sekä maailmanlaajuisiin, yhteisiin ongelmiin. Luovuuteen ja innovatiivisuuteen yhdistetään ennakkoluulottomuus, asioiden kyseenalaistaminen sekä kyky ajatella ja tehdä asioita perinteisistä lähestymistavoista poiketen. Koulutusjärjestelmän kannalta luovuuden ja innovatiivisuuden tukeminen nähdään siirtymänä ulkoa opettelusta opitun soveltamiseen.

Lähde:https://ktl.jyu.fi/julkaisut/julkaisuluettelo/julkaisut/2011/d102